Azkabanin vankilan alimpiin kerroksiin ei tuulen ujellus tai vankien huudot kuuluneet. Ankeuttajat kerääntyivät sinne silloin, kun ne eivät partioineet vankilan kerroksilla, kuten ahkerat valtiontyöntekijät yleensä tekivät. Alhaalla oli ankeuttajien oma ei kovin pieni taukopaikka, jossa he hauduttivat kitkerää katkerojuomaa, jonka katkeron makuinen höyry maistui useimmille.
Rahiseva hengitys kaikui kiviseinistä, kun ankeuttajat keskustelivat omalla äänettömällä tavallaan. Kokeneemmat yksilöt neuvoivat nuorempia tovereitaan, ja muutamat katselivat kiinnostuneena seinälle ilmestynyttä viestiä. Koukeroita, jotka ilmaisivat pikemminkin tunteita, kuin sanoja oli ihmisen mahdoton ymmärtää, mutta ankettajalle ne olivat täysin selkeitä.
Pieni pilkahdus riemua kertoi, että tulossa oli jotain hauskaa, värikäs vivahde viittasi vaatteisiin, ja puhdasveriseen ylpeyteenkin liitetty häivähdys merkitsi muotia. Viesti oli selvä: tulossa oli muotinäytös, johon kuka tahansa saattoi osallistua, sillä tumma pistävä tunne, joka merkitsi suljettua ryhmää, puuttui.
Illan mittaan tieto levisi ja innokkaimmat – suurin osa oli nuoria ankeuttajia – alkoivat valmistautua. Tunnelman värikkyys maistui myös vanhemmille ja rauhallisemmille yksilöille. Oli selvä, että vangit pääsisivät katsomaan, jotta ankeuttajat saisivat oikean juhla-aterian naurua, riemua ja vapautuneisuutta.
Kun tähän lisää sen, että seuraavaksi tapetaan joku, "huumorikeitos" on valmis. Ehkä muotinäytöksessä on enemmän huumoria... Minua on kiehtonut ainakin havajilais-ankeuttaja (tosin kuollut, harmaa iho...) ja prinsessa kultakiharaperuukkeineen. Ai ja tietenkin kukkahattu ♥
huumori on genre, joka vaikuttaa helpolta, mutta on pirun vaikea. Luistaa liian helposti ääliöhuumoriin.
VastaaPoista